Tervetuloa
Ajankohtaista
Healing Rooms -esittely
Rukousklinikat ja toiminta
Opetuksia
Ihmeiden aika
Jumalan Sanan voima
Parantamisten armolahjat
Kuningaskunta tulee
Kutsu lähetyskäskyn toteuttamiseen tässä ajassa
Paluu ensirakkauteen
Koulutus
Info-tilaisuudet
Lehtijuttuja
Media-arkisto
Parantumistodistuksia
Yhteystiedot
Tilaukset
Lahjoitukset ja tuki
Anna Palautetta
Linkit
Isä rakastaa sinua!
















 

Jumalan Sanan voima

Apostolien teot on suuri esimerkkikirja Uudessa Testamentissa – esimerkki seurakunnalle Kristuksen tulemukseen saakka. Apostolien teot on 33 ensimmäisen vuoden historia sen jälkeen, kun Kristus oli istunut Isän oikealle puolelle, jossa Hän alkoi palvella meidän Ylimmäisenä Pappina.


Apostolien teot paljastaa uuden luomuksen toiminnassa. Apostolien teot näyttää Kristuksen toimivan ihmisissä, jotka ovat kokonaan jättäytyneet Hänelle. Ennen ylösnousemustaan Herra Jeesus oli opetuslastensa kanssa.  Pyhä Henki lankesi ihmisten ylle, mutta sen jälkeen, kun Herra Jeesus oli astunut ylös taivaaseen ja Hänen verensä oli ikuisesti poistanut syntimme, ihmiset kykenivät tulemaan uusiksi luomuksiksi, ja sen jälkeen Kristus voi tulla asumaan heihin, ihmisten sydämiin, jotta he voisivat elää Hänessä. Tämä on uusi luomus, täynnä Pyhää Henkeä ja voimaa – työssä ja toiminnassa.

Apostolien teot on ihanne Pyhän Hengen toiminnasta uskonmiehissä. Apostolien teot on esimerkki siitä, mitä tarkoittaa olla kristitty, Kristuksen seuraaja  - se näyttää, miten ihmiset voivat tulla Kristuksen kuvan kaltaisiksi.

Voimme suurella innoituksella lukea Lutherin, Whitfieldin, Moodyn ja muiden Jumalan suurmiesten työstä, mutta Apostolien teot on meidän esikuvamme.

Apostolien teot ei ole jokin ”haihtunut” kuvaus. Eivätkä siinä mainitut henkilöt olleet millään tavalla ylipyhitettyjä ihmisiä. Kristityt, jotka toiminnassaan pääsivät näihin tuloksiin, olivat aivan tavallisia ihmisiä, mutta he olivat jättäneet kaiken ja lähteneet seuraamaan Kristusta. He eivät omistaneet erikoisia luonnonlahjoja, eivätkä räiskyviä muotoja eivätkä kaunopuhujan kykyjä. He olivat aivan tavallisia ihmisiä, jotka muistuttivat sinua ja minua.

Apostolien teot ei puolusta heidän vajavaisuuttaan. Terävät eroavuudet Paavalin ja Barnabaan välillä on tarkalleen kerrottu. Siinä selostetaan ympärileikkauksen, ruokien syömisen ja muiden lain pykälien puolesta kiivailemisesta johtuvia eroavuuksia.

Ne miehet, joita Jumala käytti Apostolien teoissa kerrotulla tavalla, olivat todellakin aivan tavallisia ihmisiä – aivan luonnollisia ihmisiä. Heidän erottumisensa Jumalan käyttämiksi välikappaleiksi ei johtunut heidän opinnoistaan eikä heidän ”elämänsä taustasta”. Ei myöskään heidän luontainen kaunopuhujan lahjansa eikä koulusivistyksensä vaikuttanut siihen. Paavalin ”elämäntausta” valistuksineen ja korkeine oppiarvoineen (Fil. 3:4-6) oli, niin kuin hän itse sanoo: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen” (Fil. 3:8).

Mikä sitten teki Apostolien teoissa mainitut miehet tunnetuiksi ja huomattaviksi Jumalan aseiksi? Mikä teki erikoisiksi nuo miehet, joiden toiminta täyttää Apostolien teot? Miksi Jumala käytti juuri heitä? Miksi heidän työtapansa erosivat niin suuresti nykypäivien pastorien työtavoista?

Tämä ei johtunut siitä, että he olivat toisenlaisia luonteensa puolesta. Tämä ei johtunut siitä, että Jumalan suunnitelma ja tarkoitus heihin nähden olisi ollut toisenlainen kuin nyt. Eikä tämä johtunut siitäkään, että he olisivat olleet valistuneempia tai yksinkertaisempia.

Oliko heillä sitten erikoisempi kutsumus tai jumalallisempi määräys? Olivatko he varustetut paremmilla lahjoilla tai suuremmalla arvovallalla kuin me tämän päivän työntekijät? Olivatko ihmiset erilaisempia silloin? Oliko Kristus enemmän heidän kanssaan kuin Hän on meidän kanssamme? Mistä johtui tämä suuri eroavuus?

Heidän toiminnassa on huomattava kolme perussyytä, pääkohtaa, jotka eivät ilmene tai ole täysin käytännössä tämän päivän kirkoissa.
1. He saarnasivat Jumalan sanaa.
2. He olivat Pyhällä Hengellä täytettyjä ja voideltuja.
3. He tunsivat arvovallan (Herran Jeesuksen) ja käyttivät Hänen nimeään.
Nämä ovat ne kolme avainta Apostolien tekoihin

Nykypäivän uskonnolliset henkilöt ovat vaihtaneet Jumalan Sanan laajaan teologisten tulkintojen kokoelmaan. Moderni uskonnollisuus on madaltanut Pyhän Hengen ja sanoo sen olevan vain yksi opinkohta.

Mutta näin ei sanota Apostolien teoissa. Nämä miehet käyttivät Jumalan Sanaa suurella varmuudella, kunnes se vaikutti ja synnytti kuulijoissa uskoa ylösnousseeseen Kristukseen, joka oli elävä ja voimallinen tekemään samoja ihmeitä ja tunnustekoja, joita Hän oli tehnyt, ennen kuin Hänet oli ristiinnaulittu.

Nämä miehet saarnasivat Sanaa sellaisessa Pyhän Hengen voitelussa, että sairaita parani, ihmisiä pelastui suurin joukoin ja kuolleita heräsi, aivan samalla tavalla kuin Kristus itse oli tehnyt. Näillä miehillä oli hallitseva valta pahoja henkiä vastaan käyttämällä Jeesuksen nimeä. Sairauden pakenivat, ja asiat, joita jumalattomat pakenivat ja pelkäsivät, voitettiin tässä nimessä.

Jumalan sana, Pyhä Henki ja Jeesuksen nimi on tämä salaisuus – nämä olivat heidän työnsä avaimet, ja ne ovat myös avaimet Apostolien tekoihin; näissä kolmessa totuudessa – peruskäsitteessä – ovat myös avaimet maailman evankelioimiseen tällä vuosisadalla.

Huomaa se asema, mikä Jumalan sanalla oli alkuseurakunnassa! Tämä paljastaa myös sen, missä asemassa Jumalan sanan pitää olla sinun ja minun elämässäni:
”He puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.”

Helluntai-ihmeen jälkeen, kun ”he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi”
(Ap.t. 2:4), ”kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle… hämmästyivät ja ihmettelivät” (2:6,7), ”sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” (2:12). ”Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä” (2:14) ja puhui kansalle profeetta Jooelin ja Daavidin ennustuksista, jotka koskivat Kristuksen tuloa. Ja mikä oli tulos? ”He ottivat iloiten sanan vastaan ,heidät kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua” (2:41, engl. käänn.).

Ihmiset eivät saaneet Pietarilta jotakin ”oppia”, ”opetuksia” tai ”uskonkappaletta”, vaan he ottivat vastaan Jumalan Sanan.

Ihmeellisen parantumistapauksen jälkeen, kun rampa parantui Kauniin portin pielessä, ”riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään. sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalla” (3:11, 12) ja piti oikein dynamiittisaarnan Jeesuksen kuolleista herättämisestä. Hän saarnasi heille Jumalan sanaa, viitaten Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin, Moosekseen ja profeettoihin. Ja lopputulos oli: ”Monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen” (4:4). Näin ei tapahtunut siksi, että ihmiset kuulivat ”saarnaajaa”, ”apostolia” tai ”puheita”, jotka olivat vanginneet heidät uskomaan –he ”kuulivat sanan” ja uskoivat siihen. Opetuslapset tunsivat Jumalan sanan arvon ja oikean aseman.

Nämä miehet pysyivät jatkuvasti ”rukouksessa ja sanan palveluksessa” (6:4). He olivat oppimattomia, valistumattomia, tavallisia miehiä: kalastajia, tullimiehiä jne. Mutta he suorittivat menestyksellisesti evankelioimisen omalla vuosisadallaan, koska he antoivat Jumalan sanan tulla elämässään oikealle paikalle. Ja lopputulos oli: ”Jumalan Sana menestyi (Huomaa! Ei heidän työtapansa eikä heidän nimensä ja kunniansa menestynyt, mutta ’Jumalan sana menestyi’), ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaiseksi” (6:7)

Tavalliset miehet, jotka julistivat Jumalan sanaa, saivat aikaan sen, että ”lukuisa joukko pappeja” tuli synnintuntoon. Nämä papit olivat vuosikausia tutkineet Sanaa, mutta Jumalan Sana ei ollut koskaan heidän elämässään saanut tulla oikealle paikalle.

Erään kokoussarjamme aikana Chilessä, Etelä-Amerikassa, oli muuan oppinut katolinen pappi läsnä kokouksessamme. Hän oli tuntenut suurta kunnioitusta kaikkea yksinkertaisuutta ja luonnollisuutta kohtaan, ja hän tuli kääntymykseen. Hän sanoi: ”En nähnyt alttaria, kynttilöitä, rituaaleja, seremonioita enkä kuullut kauniita puheita. Kaikki, mitä näin, oli vain puusta tehty puhujakoroke, suuri joukko innokkaita ihmisiä, yksinkertainen saarnaaja ja Raamattu – Jumalan sana”.
Ja hän pelastui.

Sivistyneet ja valistuneet ihmiset kaipaavat ja janoavat totuutta. Korkeasti oppinut ja valistunut vuosisatamme etsii yksinkertaisuutta. Paavali sanoi: ”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa, pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.”
__

Muuan seuraus: ”Suuri vaino nousi seurakuntaa vastaan” (8:1), ja: ”he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili” (7:59); ja vielä: ”Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen” (8:3). ”Ne, jotka olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa” (8:4). ”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta” (8:5). ja kun he ’apostolit’ olivat todistaneet ja Herran sanaa puhuneet, palasivat he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia monessa Samarian kylässä (8:25).

Samarialaiset olivat epäpuhdasta, hyljättyä kansaa. Mutta Filippus tuli siihen tulokseen, että yksinkertainen Jumalan sanan julistaminen, jota seurasi ihmeet ja merkit, voisi saada myös samarialaiset uskomaan; ja tästä innoittavasta esimerkistä johtuen myös Pietari ja Johannes saivat rohkeutta toistaa uudelleen samaan sanomaa ”monissa Samarian kylissä” silminnähtävällä menestyksellä.

Tulokset, jotka seurasivat Jumalan sanan julistusta alkuseurakunnan keskuudessa, ovat toistuneet myös meidän toiminnassamme 28:ssa maassa. Jumala on sanassaan.

Jumala valvoo sanaansa toteuttaakseen sen (Jer. 1:12).
Jumalan sana ei voi palata tyhjänä (Jes. 55:11).
Jumala lähettää sanansa ja parantaa sairaat (Ps. 107:20).
Jumalan sana on voimallinen ja terävä (Hebr. 4: 12).
Tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi Hänen sanansa kautta (2 Piet. 1:4).
Jumalan sana – evankeliumi – on Jumalan voima pelastukseksi (Room. 1:16).
Jumala työskentelee ja järjestää maailman tapahtumiakin sanansa mukaan
(2 Piet.3: 5-7). Olemme pelastetut – uudestisyntyneet – Hänen sanansa kautta (Jaak. 1:18,21;  1 Piet. 1:23).
Herraa Jeesusta kutsutaan Jumalan Sanaksi (Ilm. 19:13). Näemme Jumalan Hänen Sanansa kautta (Joh. 1:1,14).
Jumalan Sana on yhtä luova ja voimallinen kuin silloin, kun ”Jumalan sanoi ja niin tapahtui”.

Jumalan Sanalla on sama voima ja valta kuin Hänellä itsellään, sillä Jumala on Sana.
Meidän täytyy antaa Jumalan Sanalle sama paikka ja asema kuin antaisimme Jumalalle, jos näkisimme Hänet luonnollisilla silmillämme.

Jos Jumala lähes 4000 vuotta sitten sanoi: ”Minä olen Jumala, joka parannan sinut” (2 Moos. 15:26, engl. käänn.), niin tämä sama Sana on yhtä voimallinen tänään – nyt, niin kuin Hänen sanassaan sanotaan: ”nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle (2 Piet. 3:7).

Apostolien teoissa mainitut miehet antoivat elämässään Jumalan Sanalle sille kuuluvan aseman. Ja tulos oli: ”Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä… Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot” (5:12-14).
”Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden… vaelsivat puhuen sanaa” (11:19). Seuraus: ”Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka kääntyi Herran puoleen” (11:21).

He saarnasivat sanaa eivätkä tuhlanneet aikaansa työtapoihin ja järjestelyihin. He olivat uutteria Jumalan sanan saarnaamisessa.

Jopa Paavali puhui aivan henkilökohtaisesti Tyrannuksen koulussa kahden vuoden ajan Herran sanaa, niin että kaikki Aasian asukkaat saivat kuulla sen, sekä juutalaiset että kreikkalaiset (19:9, 10).

Todistukseksi siitä suuret joukot juutalaisia ja kreikkalaisia menivät ja tunnustivat tekonsa sekä polttivat arvokkaat kirjansa kaikkien nähden. Ja he kunnioittivat syvästi näitä tavallisia, vaatimattomia miehiä, jotka olivat julistaneet heille Herran sanaa.

Ote T. L. Osbornin kirjasta: Kolme avainta - Sana, Henki ja nimi



 
   






















Multiversum Oy