Kollektiivinen dementia

Yksi asia on mietityttänyt minua. Mistä johtuu se, että osa meistä kristityistä on tullut koviksi ja tuomitseviksi muita ihmisiä kohtaan? Vaivaako osaa kristikunnasta kollektiivinen dementia? Emmekö muista, mistä olemme tulleet? Emmekö muista, mikä on kristinuskon ydin? Ydin on siinä, että Jumala osoitti meille rakkautensa siinä, että antoi Poikansa kuolla edestämme, kun olimme vielä syntisiä, Room 5:8. 

Eikö niin, että jokainen meistä on/on ollut tuossa syntisen paikalla. Jokaisen kuormana on kantaa menneitä ja nykyisiä virheitä ja syntejä, näkyviä tai näkymättömiä, julkisia tai salaisia. Mikä antaa siis osalle kristityistä oikeuden tuomita muita ja asettua ylempään asemaan muihin nähden? Jeesus kun ei kutsunut seuraajiaan menemään ja tuomitsemaan kaikkia kansoja, vaan menemään ja julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan ja kertomaan Isän rakkaudesta ihmistä kohtaan. 

Jos Jumala olisi halunnut lähettää tuomitsijan, hän olisi tehnyt sen. Mutta Hän halusi lähettää Pelastajan, ettei yksikään, joka uskoo Jeesukseen kuole, vaan saisi iankaikkisen elämän. Jeesus vietti aikaa syntisten ja uskonnollisille ihmisille epäkelpojen ihmisten kanssa. Hänen ehdoton hyväksyntänsä ja rakkautensa totuudesta tinkimättä muutti etsivien ihmisten elämän.  Totuus ilman rakkautta rikkoo. Rakkaus ilman totuutta on kuin ruumis ilman rankaa, mutta totuus rakkaudessa eheyttää, ohjaa oikealle tielle ja muuttaa sydämet.

Siksi peräänkuulutan vallankumousta, jossa kristityt alkavat rohkeasti kertomaan Jeesuksen rakkaudesta. Otetaan ihmiset vastaan sellaisina kuin ovat luottaen, että Pyhä Henki osoittaa synnin synniksi ja muuttaa sydämet. Me emme voi sitä tehdä. Pysytään siis tehtävänannossa: kerrotaan evankeliumia ymmärrettävästi ja rakastetaan ihmisiä. 

Tänä päivänä Isä kutsuu kotiin eksyneitä ja tietä etsiviä niin kuin jokaista meitä aikanaan on kutsunut. Emmekö siis ojentaisi kätemme auttamaan muita, ei lyömään? Annettaisiinko ihmisten viimeinkin löytää rakastava Isä, joka on etsinyt heitä jo kauan ja kutsunut heitä kotiin eikä estetä heitä?

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä, kuten Joh. 3:16 kertoo.

Susanne Laitinen