Yhdenkään ihmisen olemassaolo ei ole sattumien summa, eikä hänen tulisi elää turhuuden tuulten riepoteltavana. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja yhteyteensä. Ihmisen olomassaolo on siis tarkoituksellista ja merkityksellistä. Jokaisella lapsella ja aikuisella on ennen kaikkea oikeus elää yhteydessä elävään Jumalaan. Tämän oikeuden puolesta liputtaminen ja toimiminen on seurakuntien, kaikkien kristittyjen vastuulla.  

Viimeisten vuosien aikana meidän maassamme on näkynyt poikkeuksellisen jyrkkä uskonnollisuuden väheneminen, erityisesti naisten keskuudessa. Uskonnollisena itseään pitävien osuus on laskenut voimakkaasti ja suoraviivaisesti sukupolvesta toiseen.  Nuorimmissa sukupolvissa uskonnolliseksi identifioituminen on yhä harvinaisempaa. 1980- ja 1990-luvuilla syntyneissä Y- ja Z-sukupolvissa alle viidesosa piti uskontoa tärkeänä. Nämä tiedot kertoo Kirkon tutkimuskeskuksen tuore julkaisu, jossa tutkitaan suomalaisten suhtautumista uskontoon ja kirkkoon.  

Jumalan lapsilla, niin yksilöuskovaisella kuin koko seurakunnalla, on oikeuksia sekä velvollisuuksia. Jumalan lapsen oikeudet on tärkeää alleviivata tässä ajassa. Mitkä ovat minun oikeuteni ja miten käytän niitä? Minun tulee tuntea ne ja arvostaa niitä, sillä olen saanut ne Jumalalta. Tämä on minun elämäni suurin ja tärkein asia. Meidät kaikki on kutsuttu vastuulliseen lapseuteen.  Siihen kuuluu myös toisten ihmisten oikeuksien turvaaminen. Kaikilla lapsilla ja aikuisilla on oikeus kuulla se, että heidät on kutsuttu elämään Jumalan yhteydessä.  

Velvollisuutemme ja etuoikeutemme on elää Jumalan lapsen aseman mukaista elämää. Saamme toimia meille annetun oikeuden nojalla, Pyhän Hengen voimassa, hänen valtuuttamanaan ja turvaamanaan. Velvollisuutemme on kertoa tärkein ihmisoikeus: miten päästä Jumalan yhteyteen, elää ja pysyä siinä iankaikkisesti.  

Pastori Irma Frestadius, Espoon Helluntaiseurakunta