Meille tarjottiin lapsettomuushoitoja, jotka lopulta päätimme aloittaa. Se oli vaikea päätös, koska siihen mennessä kaikki hormonaalinen ”puuttuminen” oli tuntunut mulle henkilökohtaisesti väärältä vaihtoehdolta. Yleisellä tasolla ajattelen lääketieteen olevan Jumalan lahja, mutta omalla kohdallani hormonaalisen ehkäisyn tai lääkityksen suhteen tämä kokemus ei ollut muuttunut. Päätimme silti kokeilla, tuntui vaikealta jättää kokeilematta jotain, joka voi olla täydellinen Jumalan apu ja ihme monen kohdalla lapsettomuuden suhteen. Olimme hoidoissa kolmesti hieman yli vuoden aikana, ja en tullut kertaakaan raskaaksi. Hoitojen aikana olin todella kuormittunut ja stressaantunut. Lopulta päätimme lopettaa hoidot ja oma henkinen ja fyysinen olotilani helpottui huomattavasti.
Vuodet vierivät. Päätimme hakeutua adoptioneuvontaan. Päädyin aloittamaan myös psykoterapian, jonka koin todella hyödylliseksi ja Jumalan lahjaksi. Adoptioneuvontaan oli pitkä jono. Kun vihdoin saimme aloitettua itse neuvonnan, sanoi Jumala meille hyvin selkeästi ”Tämä ei ole teidän tie”. Neuvonta tuntui ahdistavalta ja meillä ei ollut rauhaa jatkaa sitä. Olimme henkisesti sillä paikalla, että olimme tehneet rauhan sen kanssa, että meistä ei tulisi biologisia vanhempia muuta kuin ihmeen kautta, ja jostain syystä emme kokeneet oikeaksi edetä lapsettomuushoitojen emmekä adoption kanssa. Olimme hämmentyneitä, koska koimme, että kuljemme sitä tietä, jonka Jumala on selkeästi meille osoittanut, mutta samalla meillä oli syvä rauha. Mutta lasta meillä ei edelleenkään ollut ja tiesimme, että Jumalan tahto on, että saamme lapsen. Olin tehnyt paljon työtä terapiassa, valmistunut ja siirtynyt työelämään. Elämä tuntui onnelliselta ja siunatulta, vaikkakin olimme myös oppineet elämään surun kanssa, joka oli aina tavalla tai toisella läsnä.
Olin menossa käymään työterveyslääkärilläni, mutta sairastuin ja jouduin varaamaan uuden ajan. Puhelimessa oleva henkilö mainitsi minulle lukuisia kertoja työterveyslääkärini nimen. Tajusin, että kyseessä oli uskova lääkäri. Heti puhelun loputtua Jumala sanoi, että mun tulee pyytää lääkäriä rukoilemaan tätä lapsettomuusasiaa.
Vastaanotolle mennessäni olin jännittynyt, en koskaan ole ollut lääkärin vastaanotolla, jossa tietäisin, että minua hoitava lääkäri on uskossa ja voisin myös pyytää rukousta lääkärikäynnillä puolestani! Tarkastuksen lopuksi lääkäri kysyi, oliko minulla vielä jotain mielessä. Kerroin hyvin lyhyesti, että olemme odottaneet 6 vuotta, että tulisin raskaaksi, mutta sitä ei ole tapahtunut. Kysyin, voisiko hän rukoilla puolestani. Hän rukoili lyhyesti ja yksinkertaisesti, käytännössä vain mursi lapsettomuuden kirouksen. Pyhä Henki oli huoneessa läsnä. Ajaessani kotiin en voinut lopettaa itkemistä, rukoilin kielillä koko matkan. Vuosien varrella puolestamme oli rukoiltu lukuisia kertoja, myös ihmiset, joilla on lahja rukoilla uutta elämää perheisiin. Ajattelin, että tämä oli merkityksellinen kohtaaminen, ja olin siitä iloinen, mutta en ajatellut asiaa sen pidemmälle.
Olin tehnyt elämäni aikana ehkä vain kaksi tai kolme raskaustestiä, harvoin kuukautiseni edes olivat myöhässä. Runsaan kahden viikon kuluttua lääkärin vastaanotosta tein testin, koska olin sitä mieltä, että kuukautiseni olivat nyt selkeästi myöhässä. Testi oli positiivinen! Olin tullut raskaaksi juuri lääkärikäynnin aikoihin!
Ensimmäinen ajatukseni testin tekemisen jälkeen oli valtava helpotus siitä, että en ollutkaan tehnyt jotain väärin, vaan oikeasti kuullut Jumalaa ja saanut ottaa niitä askeleita, joita Hän ohjasi ottamaan. Hän halusi antaa meille uutta elämää tätä kautta. Prosessi oli vain pidempi ja paljon kokonaisvaltaisempi kuin olisimme ikinä osanneet odottaa. Hän on elämän Jumala, ja uusi elämä kohdallamme ei ole tarkoittanut vain lasta, vaan paljon muutakin. Jostain syystä aiempiin rukouksiin ei oltu vastattu niin pian tai sillä tavalla kuin toivoimme. Mutta Jumala vastasi, ja odotamme lastamme syntyväksi ensi vuonna. Koko se henkinen ja fyysinen matka, jonka olemme käyneet lapsettomuuden suhteen on ollut elämäni vaikein matka, ja samalla en vaihtaisi sitä mihinkään. Ajoitus lapsen syntymiselle näyttää siltä, kuin olisimme suunnitelleet kaiken tarkasti. Olen työssä, jota rakastan, elämän ulkoiset puitteet ovat hyvällä mallilla. Olemme saaneet kasvaa tiiviisti yhteen avioparina kaiken koettelemuksen kautta ja itsetuntemukseni ja henkinen hyvinvointini on parempi kuin koskaan saatuani käydä terapiaprosessin loppuun saakka. Jumalan ihmeet näyttävät usein hyvin arkipäiväisiltä, mutta ovat kuitenkin niin kovin yliluonnollisia ja sisällöltään sellaisia, mihin me ei omassa voimassa ikinä pystyttäisi! ”
