Olen keskustellut lapsityöntekijöiden ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa ja yhdessä olemme todenneet, että kulttuurimuutosta tarvitaan. Eräs heistä sanoi: ”Minulla on syvä huoli siitä, mihin maamme on menossa. Lasten pahoinvointi kasvaa, alle 30-vuotiaita jää eläkkeelle mielenterveyssyistä ja syntyy liian vähän lapsia. Kuinka paljon meillä on jatkossa veronmaksajia? Lisäksi jokaisen lapsen tragedia on liikaa.”

Suomessa kirkkokunnat ovat havahtuneet siihen karuun tosiasiaan, että monilla paikkakunnilla seurakunnan toiminnassa ei ole enää nuoria, lapsiakin vain kourallinen. Jos jokin asia on tärkeä, siihen halutaan panostaa aikaa ja varoja. Maailman väestöstä noin 30% on alle 18-vuotiaita, mutta vain 3% lähetystyön varoista suunnataan heihin. Tällä perusteella voisimme todeta, että seurakunnan keskellä lapset ja nuoret eivät olekaan tärkeitä. Mikä on tilanne sinun seurakunnassasi ja yhteisössäsi?

Vain kourallinen jää

Niistäkin lapsista ja nuorista, jotka ovat olleet seurakunnassa, vain kourallinen jää. Mistä syystä? Barnan tutkimuslaitos tutki 10 vuoden aikana nuoria aikuisia, jotka olivat lapsuudessaan kasvaneet seurakunnan parissa. He totesivat analyysia tehdessään, että kristillisen kasvatuksen kannalta lasten ja nuorten tilanteen tekee nykypäivänä vielä haastavammaksi se, että lapset kasvavat digitaalisessa kulttuurissa, jossa he saavat suurimman osan vaikutteista sen ohi, mitä itse heille tarjoamme. Vaikutteet ovat myös kristinuskoa torjuvia. He käyttävät tästä ilmaisua, että uskovat lapset ja nuoret elävät digitaalisessa maailmassa muukalaisina, aivan kuten israelilaiset elivät muukalaisina pakkosiirtolaisuudessa (Kinnaman & Matlock: Faith for Exiles, https://faithforexiles.com).

Barnan tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksena nuoret aikuiset voitiin jakaa neljään ryhmään:

• Niihin, jotka eivät identifioi itseään kristityksi (22 %)
• Niihin, joilla on kristillinen identiteetti, mutta jotka eivät ole käyneet missään seurakunnassa noin 1-6 kuukauteen (30%)
• Niihin, jotka käyvät seurakunnassa, mutta eivät ajattelu- tai elämäntavaltaan seuraa Jeesuksen opetuksia. (38%)
• Niihin, jotka (1) käyvät seurakunnassa ainakin kerran kuussa ja ovat sitoutuneet seurakunnan toimintaan muutenkin kuin jumalanpalveluksiin, (2) luottavat vakaasti Raamatun auktoriteettiin, (3) ovat henkilökohtaisesti sitoutuneet Jeesukseen ja uskovat siihen, mitä Raamattu Jeesuksesta sanoo ja (4) ilmaisevat halunsa muuttaa yhteiskuntaa uskonsa hedelmänä (10%).

Viimeksi mainittuja tutkimuksen tekijät kutsuvat koetuksen kestäviksi opetuslapsiksi (resilient disciples) Mitkä sitten olivat tärkeimpiä elementtejä siinä, että seurakunnan lapsista kehittyy koetuksen kestäviä nuoria aikuisia, jotka paineessa vahvistuvat eivätkä horju elämänkatsomuksessaan?

Osa näistä koetuksen kestämistä vahvistavista tekijöistä on tuttuja, osa yllättäviä ja suurinta osaa emme itse asiassa harjoita seurakunnissamme ja kodeissamme juuri lainkaan.

Lapsen hengellisen kasvun tarpeet

Voidakseen saavuttaa koetuksen kestävän identiteetin, lapsen ja nuoren elämässä tarvitaan seuraavia asioita:

1. Hän kokee läheistä yhteyttä Jeesukseen.
2. Hän oppi kehittämään tässä muuttuvassa ja ahdistavassa ajassa ymmärrystä häntä ympäröivästä kulttuurista ja vahvistuu erottelukyvyssään.
3. Hän pääsee vahvistumaan merkittävissä sukupolvia ylittävissä ihmissuhteissa, vastoin kulttuurissamme vallitsevaa sukupolvien välistä eristäytymistä ja epäluottamusta.
4. Hän saa seurakunnasta, vanhemmilta ja mentoreilta rohkaisua omissa lahjoissaan ja kiinnostuksen kohteissaan niin, että hän voi löytää juuri hänelle sopivan ammatin ja toimia siinä ympäristössä opetuslapsena.
5. Hän oppii rajoittamaan oikeuksiaan ja itsekeskeisyyttään vapaaehtoisesti ja löytää tapoja osallistua sellaiseen Jumalan missioon, jossa kohdataan ihmisiä myös muista alakulttuureista

Kun katselemme tätä listaa, voimme havaita ensinnäkin, että seurakunta ei ole kovin hyvin onnistunut missään näistä osa-alueista. Olemme olleet tyytyväisiä siihen, että he edes istuvat kirkonpenkissä ja ajatellemme, että he saavat olla aktiivisia toimijoita sitten kun kasvavat. Silloin se saattaa olla myöhäistä. Toiseksi, lapset ja nuoret eivät pääse kasvamaan millään näistä osa-alueista ilman, että heitä vanhemmat ihmiset kulkevat heidän rinnallaan ja auttavat heitä. Lapsen lähimmät ovat hänen vanhempansa, mutta vanhemmat tarvitsevat monen muun aikuisen apua kasvatustehtävässään.

Seuraavan sukupolven kasvattaminen

Vaikka omat lapsesi olisivat jo aikuisia tai sinulla ei olisi lapsia ollenkaan, voit silti miettiä, missä sinun vahvuutesi on ja päättää, että alat jakaa omastasi lapsille ja nuorille sekä seurakunnassasi että yhteisössäsi. Jos me kaikki teemme jotain, kulttuuri voidaan muuttaa. Ei ehkä niinkään ohjelmilla, vaan ruohonjuuritasolla, yksi lapsi ja nuori, yksi perhe ja yksi seurakunta ja paikkakunta kerrallaan.

Oman intohimoni kohde on ollut auttaa lapsia ja nuoria löytämään läheinen suhde Jumalaan. Olen viimeiset kaksikymmentä vuotta omistanut sille, että olen opettanut lapsia ja nuoria rukoilemaan – juttelemaan Jumalan kanssa ja ilmaisemaan rukousta luovasti.

Healing Roomin lastentyö

Tähän myös Healing Roomin lastentyö tähtää. Voit lukea siitä lisää nettisivuiltamme. Olen opettanut lapsia neljän vuoden ajan usealla kurssilla ja mentoroin lasten ryhmää, joka palvelee Espoon Leppävaaran rukousklinikalla.

Nyt emme voi enää päivitellä, nyt on tekojen aika. Jos jatketaan samalla tavalla kuin ennen, saadaan samanlaisia tuloksia. Tarvitsemme kulttuurin ja toimintatapojen muutosta. Tule mukaan muuttamaan kulttuuria ja kasvattamaan ja varustamaan seuraavaa sukupolvea. Aloitamme ensimmäisen lasten työn kurssin aikuisille 24.3.2021 , lue lisää TÄSTÄ.