Armolahjoja on erilaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on erilaisia, mutta Herra on sama. Voimavaikutuksia on erilaisia, mutta Jumala, joka kaiken kaikissa vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin yhteiseksi hyödyksi. Niinpä toinen saa Hengen kautta viisauden sanat, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon sanat, toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas parantamisen armolahjat samassa Hengessä, toinen saa lahjan tehdä voimallisia tekoja, toinen profetoimisen lahjan, toinen henkien erottamisen lahjan, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.”

(1.Kor.12:4–11) RK

Edellä mainitun lisäksi löydämme Uudessa Testamentissa kymmeniä tapauksia sairaiden parantumisista Jeesuksen ja apostolien toiminnan kautta.

Edelleen aiheesta on annettu suoranaisia lupauksia meille, Jeesuksen opetuslapsille ja paikallisille seurakunnille.

”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”

(Mt.10:8)

”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra nostaa hänet jalkeille ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi.”

(Jaak.5:14–15)

Pelkästään tämän perusteella voin todeta, että sairaiden parantaminen ja heidän puolestaan rukoileminen on hyvin keskeisessä asemassa Uuden Testamentin sanomassa.

Meitä kehotetaan rukoilemaan ja olemaan osallisia parhaimmista armolahjoista toisten parhaaksi.

Esimerkiksi Jaakobin kirjeen neuvo sairaalle kristitylle on kuin avoin valtakirja paranemiseen.

Käytännön seurakuntaelämässä huomaamme, että sairaita ja sairautta on paljon. Lähes ”jokaisella” aikuisella on jokin vaiva tai vamma joko fyysisesti tai henkisesti. Tämän takia monille rukoilijoille nousee tuska ja kipu siitä, miksi paranemisia näyttää olevan niin vähän. Raamatun lupaukset ovat kuitenkin selkeät, Jumalan tahto on parantuminen.

300-luvulla elänyt Pyhä Basileios Suuri kiteyttää asian:” Mistä sairaudet johtuvat? Mistä ruumiin viat? Herra on luonut ruumiin, mutta ei sairautta. Hän on luonut sielun, muttei syntiä. Mikä on kaikkein hyödyllisintä ja tarpeellisinta? Yhdistyminen Jumalaan ja Hänen rakkauteensa. Jos kadotamme rakkauden, eroamme Hänestä ja erotessamme joudumme alttiiksi erilaisille sairauksille.”

Olemme kuitenkin täysin riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Kaikki on lahjaa Hänen armostaan, emme voi vaatia tai pakottaa Jumalaa. Parantumisiin ja sairaiden puolesta rukoilemiseen täytyy liittyä jotain syvällistä, jotta parantumisia tapahtuisi enemmän. Tällaiseen pohdintaan olen päätynyt. On nähtävä vaivaa löytääksemme aarteen ja salaisuuden.

Uusi Testamentti ei anna yksityiskohtaisia ohjeita, miten toimitaan eri tilanteissa sairaiden puolesta rukoiltaessa. Ne ovat usein löydettävissä vain rukouksen ja paaston kautta sekä läheisessä yhteydessä Jeesukseen.

Joitain salaisuuksia voimme löytää kristikunnan 2000-vuotisesta historiasta. Esimerkiksi erämaaisien elämä ja opetukset ovat vaikuttaneet syvästi kristittyjen hengelliseen elämään 200-400-luvuilta.

Ne liittyvät usein nöyryyteen ja pyhitykseen. Mitä on pyhitys?

Pyhitys tarkoittaa Jumalalle erottumista, puhtaudessa kasvamista ja elämää, joka heijastaa Jumalan luonnetta. Uskossa vaeltava kristitty pyrkii elämään yhä enemmän Jumalan tahdon mukaan.

Vaikka kaikki kristityn elämässä on lahjaa, se ei poista omaa osuutta kasvamisessa Kristuksen kaltaisuuteen.

”Jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen, mutta me katoamattoman. En siis juokse umpimähkään enkä nyrkkeile kuin ilmaan huitoen, vaan suuntaan lyönnit omaan ruumiiseeni ja alistan sen tottelemaan, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hylätyksi.”

(1.Kor.9:25–27)

Esimerkiksi tenniksen pelaaja ei tyydy vain yhdenlaisen lyönnin hallitsemiseen. Hän haluaa kehittyä, kasvaa, harjoitella, olla monipuolinen ja nähdä vaivaa. Joskus minusta näyttää siltä, että me kristityt tyydymme hengellisessä elämässämme vain yhden ”lyönnin” hallitsemiseen. Toistamme samaa ”lyöntiä” vuodesta toiseen ja ihmettelemme, miksi sairaat eivät parane eivätkä armolahjat toimi.

Ja jälleen, emme me pyhityksellä ansaitse Jumalan lahjoja, mutta se on kanava Pyhän Hengen toiminnalle. Hyvä esimerkki on diakoni/evankelista Filippos. Hänen ”menestyksensä” perustuu kahteen mainintaan. Hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja. Maininta heijastaa Filippoksen kotielämää, rukouksen merkitystä ja puhdasta elämää. Hänestä sanottiin myös, että hänestä oli hyvä todistus ulkopuolisilta, hän oli täynnä viisautta ja Henkeä. Tämä kaikki kanavoitui mainintaan Samariassa, missä hän oli julistamassa.

”Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani.”

(Ap.t.8:7)

Sama ”kaava” on toistunut läpi vuosisatojen eri hengellisissä liikkeissä ja kirkkokunnissa. Aina on löytynyt miehiä ja naisia, joiden elämän ja palvelutyön kautta Pyhä Henki on koskettanut parantavalla voimalla sairaita. Heidän salaisuutensa? Elämä lähellä Jeesusta ja läheinen suhde Pyhään Henkeen.